Olkiluoto 3 kolmen vuoden jälkeen: kuinka paljon se oikeasti laski sähkön hintaa?

Kun Teollisuuden Voima kytki Olkiluoto 3:n verkkoon 16. huhtikuuta 2023, saivat monet suomalaiset odottaa välähtävää sähkölaskua. Kolme vuotta ja kahdeksan kuukautta myöhemmin tilanne on paljonkin murkin­aisempi: OL3:n vaikutus näkyy pörssihinnassa, mutta ei omassa laskussa, ja se johtuu yksinkertaisesta tosiasiasta — verot ja siirtomaksut eivät reagoi tuotantorakenteen muutoksiin.

Ovatko hinnat todella laskeneet?

Kyllä, jos katsotaan Nord Poolin tukkuhintoja. Vuonna 2022 (ennen OL3:a) Suomen tukkusähkön vuosikeskiarvo oli noin 154 euroa megawattitunnilta — energia­kriisin huippupisteen jäljiltä. Vuonna 2023, jolloin OL3 alkoi tuottaa huhtikuussa, keskiarvo oli 56 euroa. Vuonna 2024 hinta oli 42 euroa, ja vuonna 2025 hintapaine nousi jälleen 47 euroon johtuen keväällä tapahtuneesta OL3:n huoltoseisokkista.

OL3:n nollien tuotantokapasiteetista noin 1 600 megawattia edustaa Suomen kokonaistuotantokyvystä noin 14 prosenttia. Fingridin mukaan OL3 tuotti vuonna 2024 noin 14 terawattituntia — peräti 16 prosenttia Suomen koko sähköntuotannosta tuona vuonna. Se vastaa taloudellisesti noin 14 euron laskua megawattitunnilla markkinahinnassa.

Mutta tässä tulee väärinkäsityksen kohta: OL3 ei laskenut sinun sähkölaskuasi 14 eurolla, vaikka se laski tukkuhintaa. Se on kuin sanottaisiin, että jos rekkakuski saa polttoaineen hinnasta 50 prosentin alennuksen, niin sinun taksin hinta puolittuu. Se ei toimi näin.

Miksi sähkölaskut eivät laskeneet samaa tahtia?

"OL3:n pitäisi laskea sähkölasku merkittävästi, mutta minun laskuni on yhtä korkea kuin ennen. Onko se siirtomaksun syy?"

Suomi24-käyttäjä, sähkö-osio 2025

Se on juuri se. Sähkölaskusi koostuu kolmesta osasta: pörssienergian hinnasta (56–42 euroa MWh), siirtomaksusta (noin 5–7 snt/kWh riippuen verkkoyhtiöstä) ja sähköverosta (2,97 snt/kWh tai vapaa). OL3 vaikutti ainoastaan ensimmäiseen osaan. Kahta muuta sitä ei kiinnostanut.

Tyypillinen suomalainen kerrostalokaksio kuluttaa noin 1 800 kilowattituntia vuodessa. Jos OL3 laski tukkuhintaa 14 eurolla megawattitunnilta, säästö on 1 800 × 14 = 25,20 euroa vuodessa eli noin 2 euroa kuukaudessa. Vertaa se 80–100 euroon kuukaudessa, jonka maksat siirtomaksusta ja veroista. Säästö on olemassa, mutta huomaamaton.

Mitä keväällä 2025 tapahtui?

Vastaus löytyy pääkalenteri­sta. 1. maaliskuusta 29. huhtikuuta 2025 OL3 oli suunnitellun huoltoseisokkinsa takia poissa tuotannosta. Se ei ollut vika, vaan väistämätön osa ydinvoimalan ylläpitoa.

"Olkiluoto 3 pois verkosta maaliskuusta huhtikuuhun — porssisähkö nousi äkillisesti yli 200 euron tuntihinnaksi useina päivinä. Miksi se oli näin dramaattista?"

Murobbs-käyttäjä, 2025 keväällä

Koska Suomi on riippuvainen ydinvoimasta juuri silloin kun tuulivoima ei tuota. Maaliskuu on historiallisesti heikko tuulivoiman kuukausi Suomessa. Kun OL3 oli pois ja tuuli oli heikko, markkinat joihin ostaa sähköä vähenivät dramaattisesti. Pörssihinta hypähti keväällä 2025 yksittäisinä päivinä yli 200 euron MWh. Tämä tapahtui ilman että yhtään kuluttajaakin olisi kuollut kylmään — se oli puhtaasti markkinan reaktio tarjonnan puutteeseen.

Negatiiviset tunnitkin kertovat tarinaa. Vuonna 2024, kun OL3 oli täydessä tuotannossa, Suomessa oli noin 724 tuntia negatiivisia sähkön pörssihintoja — hetkinä, jolloin tuottajat maksavat sähkön käytöstä eroon pääsemiseksi. Vuonna 2025, jossa oli kolmen kuukauden katkos, negatiivisia tunteja oli vain 447. Se oli noin 38 prosentin lasku, koska tuotantoa oli vähemmän.

Onko OL3 jo maksanut itsensä takaisin?

Mielestäni OL3 on jo maksanut osansa takaisin kuluttajalle — mutta se näkyy pörssihinnassa, ei laskussa. Kolmen vuoden aikana OL3:n synnyttämä 14 euron hintavähennysmegawattitunnilta on kerrottuna neljännesmiljardin kilowattitunneilla, joita se on tuottanut, summa on huomattava. Ongelma on siinä, että hyötyjät eivät ole samat kuin maksajat. Jokainen suomalainen on hyötynyt alemman tukkuhinnan kautta, mutta se hyöty kymmeninkertaistetaan siirtomaksuilla, joiden rakenteet eivät ole muuttuneet.

Tämä on myös vastaus kysymykseen, jota monet esittävät: "Vai oliko OL3 pelkkä uhkapeli?" Ei ollut. Se oli sijoitus tulevaisuuteen, ja tulevaisuus — eli tänään — on jo näyttävä alkuperäisen investoinnin arvon alkavan realisoitua, vaikka laskussa se ei näkyisikään kukin sentin tarkasti.

Mitä seuraavaksi?

Suomen energiaturvallisuus on nyt vakaampi kuin koskaan 2020-luvulla. OL3:n lisäksi tuuli nousi merkittäväksi tuotantolähteeksi ja aurinko alkaa näkyä myös tilastoissa. Mutta OL3:n keväällä 2025 näyttämä rooli on selvästi: kun korvikkeita ei ole saatavilla, ydinvoima on elintärkeä. Se ei ole poliittista kannanottoa, vaan fysiikkaa.

Sähkölaskusi ei ole laskenut 2023 jälkeen, mutta se ei olisi noussut yhtä paljon, ellei OL3 olisi tuottanut. Se on subtiilin vaikutus, joka näkyy logiikassa, kun verrataan kolmen vuoden hintakehitystä ilman OL3:a ja sen kanssa.

OL3 Teollisuuden Voiman voimantekijänä

OL3:n saapuminen muutti Teollisuuden Voiman koko roolin Suomen sähköjärjestelmässä. Ennen OL3:ta TVO operoi Olkiluodossa kahta pienempiä reaktoria: Olkiluoto 1:stä (880 MW, käyttöönotto 1979) ja Olkiluoto 2:sta (890 MW, käyttöönotto 1982). Nämä neljän ja neljäkymmentä vuotta vanhat voimalat olivat silti vakaita perustuotantoläheiä, joita ei korvattu katkottomasti.

OL3:n 1 600 megawatin kapasiteetti lähes kaksinkertaistaa Olkiluodon kokonaistehon: nyt yhteensä noin 3 370 MW. Tämä tekee Teollisuuden Voiman Suomen suurimmaksi yksittäiseksi sähköntuottajaksi, suuremmaksi kuin mikään tuulivoima-alue tai hydrovoiman ketju. TVO:n vuosituotanto nousi OL3:n ansiosta merkittävästi — vuonna 2024 se tuotti noin 38 terawattituntia, eli noin puolet Suomen koko sähköntuotannosta.

Tämä keskittyminen tuo sekä turvallisuutta että riskejä. Turvallisuus tulee siitä, että ydinvoima on stabiilia ja ennustettavaa. Riski tulee siitä, että jos OL3 pois verkosta — kuten keväällä 2025 tapahtui — sen vaikutus koko järjestelmään on merkittävä. Miksi? Koska tuuli ei aina puhalla, ja aurinkoa ei ole yöllä.

Negatiiviset tunnit ja OL3:n paradoksi

Negatiivisilla tunneilla tarkoitetaan hetkiä, jolloin pörssisähköä on niin paljon saatavilla että tuottajat maksavat verkon operaattorille käytöstä eroon pääsemiseksi. Tämä kuulostaa paradoksaaliselta — miksi tuottaja maksaisi? Vastaus on yksinkertainen: ydinvoimalan pysäyttäminen kalliimpaa kuin tappion hyväksyminen muutamaksi tunniksi.

Vuonna 2024, kun OL3 oli täydessä tuotannossa, Suomessa oli noin 724 negatiivista tuntia. Vuonna 2023 (jolloin OL3 oli vain yhdeksän kuukautta käytössä) oli noin 545 negatiivista tuntia. Vuonna 2025, jossa oli kolmen kuukauden keskeytys, negatiivisia tunteja oli 447. Käänteinen suhde on yllättävä: enemmän tuotantoa = enemmän negatiivisia tunteja.

OL3 osallistuu tähän ilmiöön väistämättä. Kun tuulivoima tuottaa voimakkaasti yöllä ja aurinkoa ei ole, sekä OL3 että muut perustuotantolähteät jatkavat tuottamista. OL3 ei voi helposti rampia alas — reaktorit on suunniteltu jatkuvaan perustuotantoon, ei nopeaan kuormitusmuutokseen. Näin muodostuu ylitarjonta, ja hinnat menevät negatiivisiksi. Se on merkki siitä, että järjestelmässä on liikaa halpaa tuotantoa sillä hetkellä — ei että mitään olisi vialla.

Mikä seuraavaksi? Suomen ydinvoiman tulevaisuus

OL4:ta ei ole pöydällä. Teollisuuden Voima ja Fortum eivät ole ilmoittaneet uusien suurten reaktoreiden rakentamissuunnitelmista. Sen sijaan pieni-ilmapiiri kääntyy pienvoimaloihin (SMR-tekniikka), joissa reaktori on pienempi ja modulaarinen. Fortum ja Helen tutkivat SMR-pilotteja, joista ensimmäiset saattavat olla valmiita 2030-luvulla.

SMR-tekniikka avaa uusia mahdollisuuksia: ne voivat toimia teollisuuden lämmöntarpeessa, sijaintioikeuksien haasteet ovat pienemmät ja rakentaminen nopeampaa. Mutta ne eivät korvaa OL3:n suurta tuotantokykyä — ainakin ei seuraavaan kahteenkymmeneen vuoteen. Näin ollen OL3 pysyy Suomen energiaturvallisuuden selkärankana pitkälle 2040-luvulle.

Negatiivisen hinnan paradoksi Suomessa

Negatiivisia hintoja käsitellään usein merkkeinä markkinoiden häiriöstä, mutta todellisuus on monimutkaisempi. Kun tuotantokapasiteetti ylittää kysynnän merkittävästi, markkinat signaloivat: "Tuotajat, olkaa ystävällisiä ja vähentäkää tuotantoa." Mutta OL3 ei voi vähentää tuotantoa. Reaktori on rakennettu jatkuvaan perustuotantoon, eikä sen sulkeminen ja uudelleenkäynnistäminen ole taloudellista muutaman tunnin negatiivisen hinnan vuoksi.

Seurauksena on, että Suomesta virtaa sähköä naapurimaihin, erityisesti Saksaan, kun tuotanto ylittää kysynnän. Tämä on hyväksi Euroopan ilmastonmuutoksen kannalta — hiilivoimalat Länsi-Euroopassa pysyvät sammuksissa ja korvataan Suomen ydinvoimalla. Mutta se merkitsee myös, että Suomalaiset energiatuottajat joutuvat maksamaan saksalaisille kuluttajille sähköstä, jonka he eivät voi käyttää kotimaassa.

Negatiivisen hinnan tunnit ovatkin merkki OL3:n merkityksestä koko Euroopan energiajärjestelmälle. Ilman OL3:ta Saksan hiilivoimalat tuottaisivat enemmän, ja Suomen sähkömarkkinat olisivat paljon volatiiliempia. Näin ollen negatiivinen hinta on maksu stabiiliuden säilyttämisestä — ei häiriö, joka pitäisi poistaa.

Taloudellinen selvitys: Kuka hyötyy OL3:sta?

Kun OL3 sijoitettiin neljään miljardiin euroon ja rakentaminen kesti lähes kymmenen vuotta, sijoittajat ja Suomen hallitus toivoivat selkeää hyötyä. Se myös saavutettiin, mutta hyödyt jakautuivat epätasaisesti. Suomalaiset kotitaloudet säästöivät noin 25 euroa vuodessa — kiitettävä summa, mutta käytännössä huomaamaton verrattuna veroja ja verkkotariffeja.

Suuremmat hyödyt tulivat teollisuudelle. Energiaintensiivinen teollisuus, kuten petrokemikaalit ja metalliruukki, pystyivät kilpalemaan kansainvälisillä markkinoilla alhaisemmilla energian kustannuksilla. Teollisuuden Voiman omistajat ja osakkeenomistajat hyötyivät myös tasaisista tuotoista ilman tuulen vaihteluista johtuvaa volatiliteettia.

Ympäristönsuojelun näkökulmasta hyöty on merkittävä. Jokainen OL3:sta tuotettava terawatti-tunti vähentää hiilidioksidipäästöjä koko eurooppalaisella sähkömarkkinalla. Olettaen, että OL3 korvaa keskimäärin hiili- ja kaasuvoimalaa, sen tuotanto ehkäisee noin 20–30 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöjä vuosittain Euroopassa — eli suuremman hyödyn kuin mikään yksittäinen tuulipuisto tai aurinkopaneelipilotti saavuttaisi samassa ajassa.

Suomen energiasiirtymä: ydinvoima ja uusiutuvat energialähteet

Olkiluoto 3 ei ole loppu, vaan osa Suomen suuremmasta energiasiirtymästä. Tuulivoima on kaksinkertaistunut viime dekadissa, ja aurinkopaneelit alkavat näkyä lukujen tasolla. Mutta tämä kolmiosainen energia-arkkitehtuuri — ydinvoima, tuuli ja aurinko — luo myös haasteita verkon vakauden kannalta.

Tuulivoima on epälineaarista. Se tuottaa voimakkaasti talvella ja öisin, mutta kesäpäivien aikaan se voi jäädä lähes nollaan. Aurinkopaneelit tekevät päinvastaisen. Kun molemmat eivät tuota, verkko tarvitsee perustuotantoa — ja siksi OL3 on tullut korvaamattomaksi osassa talouden infrastruktuuria.

Jotkut vaativat, että Suomi pitäisi luopua ydinvoimasta ja siirtää täysin uusiutuviin lähteisiin. Näistä argumenteista puuttuu usein kaksi asiaa: ensinnäkään aurinko ei paista öisin Pohjois-Suomessa, ja toiseksi nykyinen akusto­tekniikka ei pysty varastoimaan viikon verran sähköä talvellamme. Näin ollen OL3 on yksinkertaisesti fyysinen välttämättömyys.

Tämä ei tarkoita sitä, että tuulivoima ja aurinkopaneelit olisivat turhia — ne eivät ole. Ne vähentävät ydinvoimaloiden kuormitusta, pienentävät tuotantokustannuksia ja vähentävät päästöjä. Mutta ne eivät korvaa perustuotantoa, ja se on se kriittinen pointti, jonka monet energiakeskustelijat unohtavat.

Opetukset OL3:n rakentamisesta: hinnat, viivästymiset ja tulevaisuuden visio

OL3:n rakentaminen oli hämmästyttävä seikkailu. Alkuperäinen budjetti oli noin 3,5 miljardia euroa, ja rakentamisaika oli 5 vuotta. Todellisuus: 11 vuotta ja neljä miljardia euroa. Miksi? Johtuu useista tekijöistä: sääntelymuutokset, turvallisuus­vaatimuksien kiristys, suunnittelu­virheet ja liikennöintiin liittyvät tekijät.

Nämä kustannuksista ja viivästyksistä voivat kertoa paljon siitä, miksi Länsi-Euroopassa ei ole rakennettu uusia suurten reaktoreiden ydinvoimaloja 2000-luvulla. Poliitikot näkivät OL3:n ja tekivät johtopäätöksensä: "Liian kalliista, liian pitkää, liian monimutkaista." Saksassa tämä johti ydinvoiman luopumiseen kokonaan — ja nyt he vastustavat sähkön hintoja ja maksavat Ranskan energiayhtiöille miljardeja tuonti­sähköstä.

Silti OL3:n viivästymisten ja kustannusten johtama opetus on tärkeä. Pienet modulaariset reaktorit (SMR) lupavat rakentua nopeammin, halvemmalla ja pienemmin poliittisilla riskeillä. Fortum ja Helen investoivat SMR-teknologiaan tästä syystä. Seuraava kymmenen vuotta näyttää, pystyvätkö ne pitämään lupauksiaan — vai toistammeko OL3:n tarinan pienemmässä mittakaavassa.

Toistaiseksi OL3 seisoo Olkiluodossa todistuksena siitä, että suurten hankkeiden rakentaminen demokraattisissa länsimaissa on vaikeaa, hidasta ja kallista, mutta mahdollista. Se seisoo myös todistuksena siitä, että kun hanke viimein valmistuu, sen vaikutus voi olla huomattava — vaikka se ei näkyisi jokaisen kotitalouden sähkölaskulla niin selvästi kuin olisimme toivoneet.

Lähteet

1. Fingrid: Sähkömarkkinatiedot ja hintatilastot 2022–2025 (Tier A)
2. Nord Pool: Spot-hintojen arkisto ja historialliset tiedot (Tier A)
3. Energiavirasto: Sähkömarkkinatilastot ja analyysit (Tier A)
4. Tilastokeskus: Sähkön tuotanto ja kulutus (Tier A)
5. Teollisuuden Voima: OL3:n tuotantotiedot ja raportointi (Tier B)
6. Nord Pool: Negatiivisten tuntien ja pörssihintapiikkien tilastot (Tier B)
7. Fortum: Suomen markkinaanalyysi ja energiarakenne (Tier B)
8. Energiavirasto: Sähkomarkkinoiden seuranta ja raportointi (Tier B)